tiistai, 19. kesäkuu 2012

Tallinna-analyysi

Ulkona on ollut niin pilvinen sää monta päivää, että en ole voinut ottaa kuvia töistäni, joten kerronpa nyt hieman eilisestä Tallinnan-matkastani. Tallinnassa ei ollut pilvistä, joten sieltä sain otettua kuvia (eri asia, kuinka olennaisia) mutta en välttämättä saa ostoksistani hyviä otoksia vielä tänään.


Olen kuullut niin paljon juttua lankamatkailusta Tallinnaan ja Karnaluksin (suuren käsityötarvikkeiden tukkukaupan) ihanuudesta ja kamaluudesta, että minunkin täytyi mennä katsomaan, mitä kummaa lahden toisella puolella on. Äidin kanssa oli ollut alustavasti puhetta, että menisimme Tallinnaan vasta heinäkuussa, mutta koska parhaimmat tarjoukset saa kesäkuulle, äiti ilmoitti viime viikolla, että ensi maanantaina mennään, koska hänellä alkoi loma eikä ole mitään tekemistä. Saimme Eckerö Linelta päiväristeilyn hintaan 15 euroa per nuppi, koska kävin hakemassa liput varustamon uudesta toimistosta Mannerheimintieltä. Niin alkoi elämäni toinen Tallinnan-matka.


Tallinnassa ostimme A-terminaalin R-kioskista julkisen liikenteen liput ja hyppäsimme ratikkaan nro 2. Karnaluksiin oli erittäin helppo löytää, koska olin etukäteen katsonut ympäristöä Google Street View'llä (suosittelen hotellien ja muiden avainkohteiden löytämiseksi, minne tahansa olettekin menossa).


Tällä ratikalla ei pääse Karnaluksiin.


Tällä ratikalla pääsee Karnaluksiin.


Ensivaikutelmani Karnaluksista oli pieni pettymys. Etummaisessa huoneessa oli melkein pelkästään nauhoja ja nappeja enkä aluksi nähnyt missään muliinilankoja ja puikkoja, joita olin tullut hakemaan. Pettymys vaihtui kuitenkin ihmetykseen, kun kävelin peremmälle. Liike on valtava, vaikkakin asettelu halpahallimainen. Löysin kaiken, mitä listallani oli (paitsi 6,5 mm:n pyöröpuikon) ja käytin alle 25 euroa. Äitinikin sortui ostamaan kangasta, nappeja, vetoketjuja ja ompelulankaa, vaikka ei ollut aikonut käyttää Tallinnassa yhtään rahaa muuhun kuin ruokaan. 


Suurin osa neulelangoista liikkeessä oli saksalaisia, mikä olisi ollut kannaltani hyvä juttu, jos en olisi kahden viikon päästä menossa Saksaan. En tiedä Saksan hintatasosta muuta, kuin että saksalaiset langat ovat siellä halvempia kuin Suomessa, mutta en tiedä, ovatko ne halvempia kuin Virossa. En siis ostanut Karnaluksista yhtään neulelankaa, vaan säästin ne rahat Berliinin-matkan budjettiin.


Visiitti Karnaluksissa hieman venähti, joten emme ehtineet poiketa samassa talossa olevassa kangaskaupassa tai tien toisella puolella olevassa lankakaupassa. Lähdimme kävelemään keskustaan, Kaubamajalle päin. 


Ravintolan ikkuna Tartu maanteellä matkalla Karnaluksista keskustaan.


Astuimme Kaubamajan ovesta sisään ja seuraava kohteemme, lankakauppa Liann Lõngad oli suoraan edessämme. Odotukseni olivat korkealla, koska olin etukäteen lukenut netistä hyviä kokemuksia liikkeestä ja kaupan sivuilla oli ilmoitus alennusmyynnistä. Loppujen lopuksi emme viipyneet siellä kovin kauan, koska mikään ei tuntunut houkuttelevalta eikä kaupassa ollut yhtään vironvillaa. Tarjoukset olivat kyllä hyviä mutta langat eivät.


Ennen sukellusta vanhankaupungin lankapuoteihin kävimme syömässä. Viru-hotellissa on kiva lounasbuffet, joka on kuitenkin ihan Suomen hinnoissa. Juoman kanssa seisovan pöydän hinnaksi tulee noin 15 euroa, ja ruoista päätellen asiakkaiksi kosiskellaan lähinnä suomalaisia lapsiperheitä. Toisaalta paikka oli hyvin rauhallinen eikä siellä itse asiassa ollut yhtään lapsia, joten siellä oli kiva syödä, vaikka ruoka olikin kalliimpaa kuin olimme budjetoineet.


Seuraavaksi olimme menossa Pronksi lõngapoodiin, joka oli kuitenkin tehnyt katoamistempun. Olin lukenut, että se oli muuttanut muutamia kuukausia aiemmin, mutta mielestäni paikka, jossa kävimme, oli nimenomaan uudessa osoitteessa Müürivahe 32. Ovessa oli kyllä liikkeen nimi, mutta ikkunasta näkyi vain tyhjää. Tyhjällä tarkoitan todella tyhjää, sisällä ei ollut yhtään mitään, ei kalusteita eikä varsinkaan lankaa.


Tiesin, että kauempana samalla kadulla pitäisi olla toinen lankakauppa, joka onneksi oli siellä, missä pitikin. Jolleri Käsitöökamber osoitteessa Müürivahe 11 on erittäin herttainen ja sinne menen varmasti uudelleen, kun seuraavaksi päädyn Tallinnaan. Suurin osa myytävästä langasta on vironvillaa ja liikkeellä on jopa oma lankamerkki, jonka alla myydään yksiväristä villaa, joka ei haise yhtä vahvasti kuin Aade Lõng -langat ja jota saa myös niitä paksumpana. Lankojen lisäksi tarjolla on valmiita käsitöitä ja KnitPron puikkoja selvästi Suomea halvemmilla hinnoilla.


Lankaostosten jälkeen halusin käydä Reval Café -kahvilassa, johon olin viime kesän Tallinnan-matkalla ihastunut. Kahviloita on Tallinnassa kokonainen ketjullinen, mutta se, jossa me kävimme on osoitteessa Vene 1. Sisustus on hieno, tarkoituksella vanhanaikainen eikä kahvila tunnu yhtään ketjuliikkeeltä. Kahvi on Reval Caféssa ihanaa, ei lainkaan kitkerää, eikä siitä jää ikävää jälkimakua. Luulen, että sellainenkin, joka yleensä ei pidä kahvista, voisi juoda sitä. Tavallinen kahvi maksaa kaksi euroa ja latte 2,60 euroa. Kakkupalat maksavat 2-3 euroa ja ainakin se marjatortunpala, jota söin, oli iso, vaikkakin hieman mauton. Kahvilasta saa myös ruokaa, mutta sitä emme ole maistaneet kummallakaan kerralla.

Olin kuullut, että Sadamarketissa, pahamaineisessa suomalaisten kansoittamassa ostoshelvetissä, olisi lankapuoti, joten sekin piti käydä tarkistamassa vielä ennen lähtöä. Meillä oli hyvin vähän aikaa, joten olin varautunut siihen, että emme löytäisi sitä. Onneksi sattui onnenkantamoinen. Sadamarketin puodissa oli mielestäni hyvä valikoima Aade Lõngia, joten jos sitä ei mistään muualta löydä, tämä on ihan varteenotettava lankaostospaikka. Tuleville polville voin kertoa, että puotiin pääsee helpoiten, kun menee Sadamarketiin sisään terminaalin päädystä, kävelee ensimmäisten puotien ohi, etsii seuraavasta välistä hissin ja menee sillä kakkoskerrokseen. Ovien auetessa tulee aulaan, jossa on rullaportaat. Hissiltä käännytään oikealle, jolloin tullaan pitkään puotikäytävään. Sitten käännytään uudestaan oikealle ja kun näkee käytävän vasemmalla puolella kyltin ”Käsitööd” (tai jotain siihen suuntaan), on oikeassa paikassa.

Tallinna on ihana kaupunki. Olin tätä ennen siis ollut kerran Tallinnassa, ja silloin kiertelimme pelkästään vanhassakaupungissa. Voisin mennä kaupunkiin varmasti uudestaan ja uudestaan, koska emme ensimmäisellä kerralla käyneet sisällä yhdessäkään kirkossa tai museossa. Älkää siis huoliko, käsitöitä tekemättömät ystäväni, minun kanssani uskaltaa kyllä mennä Tallinnaan. Ette välttämättä joudu minnekään lankahehtaarihalliin.

Kirjoitan ostoksistani ja viimeaikaisista neulomuksistani ensi viikolla oman postauksen. Juhannuksen olen kuoromatkalla, joten en silloin ehdi kuvata tai kirjoittaa mitään.

perjantai, 1. kesäkuu 2012

Alkukesän käsityösekoilua

Sain itse asiassa jo lähes viikko sitten valmiiksi huivin, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani. Kuvia otin kuitenkin vasta eilen, joten tänään on hyvä päivä esitellä valmista projektia. Alla on yleiskatsaus valmiista työstä. Siinä näkyy hieman ryppyjä, koska olen pitänyt sitä jo parina päivänä kaulassa. Ravelryn projektisivulla on lisää kuvia huivista ja lisää selitystä huivin tekemisestä on edellisessä blogitekstissä.



Sitten muihin aiheisiin. Neulemiitissä tapaamani ilmeisen hurahtaneen tädin innoittamana kokeilin ristipistoa. En minä muuten, mutta kun äidillä on kaapissa valmiiksi orpoja tarvikkeita ristipistoajoiltaan... Olen harjoitustyöksi kirjonut lintuja Suuri käsityölehti 2/1997:n vauvantauluohjeella. En halua laittaa työstä vielä kuvaa, koska linnuilla ei ole silmiä johtuen siitä, että meillä ei ole mustaa muliinilankaa. Olisi liian karua näyttää silmättömiä lintuja, totta tosiaan. Ristipistosta lisää myöhemmin. Näyttää todella siltä, että jossain vaiheessa väkerrän lisää sellaisia juttuja.

Tänään alkoi neulojien ja virkkaajien älyvapaa haaste Kesäyön hullutus (KYH). Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että KYHin aikana aloitetaan kesäkuun alusta juhannukseen asti joka päivä yksi neulonta- tai virkkaustyö ja yritetään tehdä kaikki valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Aloitin tänään ensimmäisen työni, joka on erääseen aikaisemmin tekemääni huiviin sopiva palmikkobaskeri. Ohjeena on Natalie Larsonin Star Crossed Slouchy Beret ja lankana Malabrigo Worsted värissä Charrua.

torstai, 24. toukokuu 2012

Koeviikkoneulontaa

Kröhöm, arvatkaa, mitä olen tehnyt, kun olisi pitänyt lukea kokeisiin. Olen tietenkin katsonut televisiota - muutaman jakson Doctor Whota, muutaman Serranon perhettä - ja neulonut. Oikeasti telkkarin katsominen on vain tekosyy, jonka varjolla voi neuloa. Ei tule niin syyllinen olo, kun kerran tekee useampaa asiaa samaan aikaan.

Olen tehnyt elämäni ensimmäistä pitsihuivia (työnimenä Pastel Shawlette). Ohjeena on Mindy Wilkesin Holden Shawlette, jossa aluksi tehdään melko pitkäänkin sileää neuletta ja vasta reunaan pitsiä, joten se oli erittäin hyvä valinta ensimmäiseksi huivityöksi. Langaksi valitsin ihQ-lankalaatikosta vyyhden Malabrigo Sockia värissä Indiecita, ja lopputuloksesta tulee upea. En kauheasti perusta pastelliväreistä, mutta tämä on siitä huolimatta hieno väriyhdistelmä, koska joukossa ei ole yhtään vaaleanpunaista eikä persikkaa. Otan kuvan huivista ja lataan sen näkyville, kunhan saan tehtyä viimeiset kolme kerrosta ja pingotettua huivin.

En oikein pysty kuvaamaan sitä, miten innoissani olen tästä työstä ja kuinka kuumeisesti olen sitä tehnyt. Ne, jotka tuntevat minut, saattavat käsittää asian oikeassa mittakaavassa, kun tietävät, että olen alentanut kokeisiin lukemisenkin toisarvoiseksi asiaksi huivin tekemisen rinnalla. Voi olla, että isukki vetää kohtauksen, kun näkee tämän jakson todistukseni, mutta lämäisen siinä tapauksessa hänen naamalleen kevään yo-arvosanani. Eipä ole itse edes ylioppilas saati kirjoittanut yhtään laudaturia.

tiistai, 22. toukokuu 2012

Aloitushöpinät

Tämä blogi on oikeastaan alunperin perustettu jo vuonna 2006, kun olen ollut... hmm... melkein yläasteella. Blogin järkyttävimpinä piirteinä olivat silloin kielioppisääntöjen mukainen kirjoitus ja kertomus ensimmäisten silmälasieni saamisesta. Lopulta kirjoittaminen jäi. Yritin niihin aikoihin kirjoittaa myös kirja-arvostelublogia, koska elämääni sisältyivät silloin ainoastaan lukeminen ja netin Harry Potter -keskustelupalstoilla pyöriminen (ja koulu). Se blogi on onneksi nykyisin kokonaan tuhottu, ja olen poistanut tästäkin blogista näkyviltä kaikki vanhat kirjoitukset, jotta kukaan ei näe, kuinka pikkuvanha herranterttu olen ollut.

Miten sitten päädyin kirjoittamaan blogia uudestaan? Satuin tuossa runsas vuosi sitten tajuamaan ensimmäisen kerran sitten peruskouluaikojen, että neulominen onkin aika hauskaa. Nyt lähes kaikki vapaa-aikani menee siihen ja koska neulemaailmassa on melkein oletusarvoista, että jokaisella on oma neuleblogi, minunkin täytyi lopulta hankkia sellainen. Valitettavasti en pidä ajatuksesta, että minun pitäisi kirjoittaa ainoastaan yhdestä aiheesta, vaikka mieleni tekisi kirjoittaa jostain muusta. Elämässäni on paljon muitakin asioita kuin neulominen, ja mielestäni niidenkin pitää sopivassa määrin päästä osalliseksi blogistani. Saatan siis joskus mainita sanasen kuorolaulusta tai kirjoista tai pilkunviilauksesta tai kukkahattutäteilystä tai jostain tieteellisestä. Ehkä.

  • Sivupohja

    Blogin sivupohja on sivupohjablogista "Saagan sivupohjat", jota ei ole enää olemassa.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    18-vuotias lukiolaistyttö pääkaupunkiseudulta kirjoittaa harrastuksistaan neulomisesta, musiikista ja kirjallisuudesta sekä pohtii elämänmenoa turhan vakavasti.
    Ravelry: Roussu
    LibraryThing: Kamtsatka

  • Tagipilvi